Pyhäjärvi, järvi tunturin päällä

Kohta se tulee…

… yötön yö! Yllä yötön yö Pyhäjärveltä joka on järvi on tunturin päällä Hetta-Pallas -vaellusreitin varrella. Panoraama koostettu kuudesta valokuvasta.

Olin niin fiiliksissä Hesarin uutisesta, jossa kerrottiin yöttömän yön tulosta Nuorgamiin, että päätin blogata. Lapin yöttömästä yöstä menee aina unirytmi aina sekasin, aurinko ei laske horisontin alle ollenkaan. Kaamoksen aikaan se ei kyllä nouse sieltä ylöskään. Aurinkoisista illoista mulla tulee mieleen muurikkapannulla paistetut lätyt, hyvä seura, sääsket ja kotona savulta haisevat vaatteet.

Edelliset kesät oon asunu Jyväskylässä jossa on ollu selkeä yö, siellä kesän tulo ei paljon unirytmiä heilauta. Nuorempana Rovaniemellä asuessani oli hyvin tavanomasta tulla kotiin myöhään aamuyöstä koska auringonpaiste vie ajan tajun. Tänä vuonna Rovaniemelle yötön yö tulee 6. kesäkuuta, pohojosemmas tottakai ennen sitä.

Tää kesä menee ainaki puolittain Lapissa ja oon ajatellu pitää kameraa messisä mahollisimman paljon.

Oon miettiny että mistä aiheista kalliit lukijat haluasitta lukia blogissa? Kommenttikentässä, twitterissä, instagramissa ja facebookin faniryhmässä sana on vapaa.

PS. Laitoin mun instagramin julkiseksi joten ei muutako seuraamaan! Löytyy tunnuksella olhuanez.

PSS. Alla twiitti jonka takana kuva kodin soutuveneestä joka oli lähteny Rautiosaaressa irti rannasta.

GoPron kans snorklaamassa Mauritiuksella

Maailmanympärimatkalle?

Miks elämässä häätyy tehhä just niitä asioita mistä tykkää? No sen takia just, että ei tarvis katua niitä asioita jälkeenpäin ku ei tullu tehtyä. Luin just vuojen vaihteessa Mauritiuksen-lomalla Rework -kirjasta (kiitos Ilari kirjasta!) ihmisistä, joilla on tapana sanoa, että olisin voinu tehdä tätä ja tuota mutta en viittiny. Olisin perustanu eBay:n muttaku tuo varasti minun idean. Itsensäpettäjät piste fi. Et muuten olis tehny.

Mitä haluaisit elämässä tehhä nyt, ettei tarvi jälkeenpäin katua ku sitä ei tullu tehtyä?

Mie mietin heti että tuo ja tämä yritysidea. Sitte hunteerasin että ku ne kerkiää vaihtua kuitenki ainaki viien vuojen välein ku maailma muuttuu. Olisko se jotaki muuta. Mitä?

Käytiin Mauritiuksella kahen viikon lomalla joululoman jälkeen ja reissu oli kyllä mukava. Mie en ole ennen Mauritiuksen reissua ikinä päässy lomafiilikseen enkä tienny mitä se (lomafiilis) on. Nyt tiän. Vähän ku olis kävelemässä lauantaipäivänä keväällä kamera kaulassa jonku vaaran päällä, siltä se tuntu. Reissukärpänen iski.

Yks päivä ku mietittiin vaimon kans sitä mihin lähettäs seuraavaksi reissuun. Ideoita alko pulputa. Mie haluaisin jenkkilään ja vaimo Aasiaan. Sitte ku kohteita alko olla kymmenkunta, katottiin toisia silmiin että miten olis maailmanympärysmatka. Kyllä!

Alettiin kiireen vilkkaa googlettaa maailmanympärysmatkasta kertovia blogeja ja törmättiin moneenki blogiin, joissa oli käyty hyvin siihen liittyvää alkuvalmistelua, varusteita, budjettia, matkakohteita ja suunnitelmaa läpi.

Aika paljon reissukohteet tuntuu olevan kaikissa blogeissa samanlaisia (Thaimaa, Vietnam, Australia, USA, Uusi-Seelanti, Fidzi…) pikkusen eri modauksilla. Hienoa että jengi on jaksanu kirjottaa reissublogeja, koska olisin aivan hukassa että mistä maasta aloittaa. Täytynee alkaa kattoa Madventuresit läpi, eri BBC:n luontodokumentit koska vaeltaminen ja retkeily esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistossa kiinnostaa ja lukea muita reissublogeja joista saa mainioita ideoita. Ideoiden kasaamisessa verraton appsi on Evernote.

Ensimmäinen asia johon mie kiinnitin huomiota ensihehkutuksen jälkeen oli budjetti. Budjetteja on monenlaisia ja ne vaihtelee matkakohteiden hintatason ja asumisen hinnan ja touhuamisen mukaan. Ollaan tekemässä kahestaan 3-4 vuoden sisään kuuden kuukauden maailmanympärysreissu johon tarvitaan rahaa noin 15000-20000€.

Laskin että reissukassa saadaan kutakuinki kasaan säästämällä kumpiki 200€/kk neljän vuoden ajan. Jos oikein intoutuu voi summan tuplata ja reissussa ollaan pianki. Motivaatiota ei oo syödä olemassaolevia säästöjä kuiviin vaan jatkaa elämää samaan malliin myös reissun jälkeen eikä elää vesi-näkkäri-kuurilla.

Lumikenkäilemässä

Lumikenkäilemässä

Päästiin viimein lumikenkäilemään. Hauska harrastus, vähän ku hiihtoa mettäsusksila iliman suksia ja luistoa. Tuntuu huvittavalta kävellä lumen päälä ja just ku oot päässy fiilinkiin, että nyt kantaa niin humpsahat kulukusia myöten hankeen. Mie ostin TSL:n paremmat ja jokku Erätukun huonommat lumikengät. Täsä nähtiin taas että olis pitäny satsata laatuun. Tuntuma TSL:n siteissä on aivan hirmu hyvä eikä kenkä pyöri jalassa miten sattuu mitä halavempi kenkä tekkee.

Mulla on ajatus mennä loppukeväästä lumikengillä kairaan kävelemään ja kuvaamaan. Ens alakuun oon ajatellu käyä Venevaarassa. Nyt kengät kanto yllättävän hyvin ku hangen päällä oli jäätyny kerros plussakeliltä.

Ihmeteltiin vaimon kans tähtiä ja niitten määrää. Kaupungin asunnosta ei nähä tähtiä, ainakaan niin paljoa. Kai täälä kaupungisaki on valosaastetta jonku verran ku tuo tähtitaivas hätkähyttää aina. Kuun ohuen sirpin vasemmalla yläpuolella oli joku tähti tai planeetta jota mie en saanu selville. Tietäskö kukkaan lukijoista? Näkkyy kuvassa.

Pahan puhuminen

Keskustelimme ystäväni kanssa pahan puhumisesta ja siitä, kuinka se kertoo pahan puhujasta itsestään. Oletko koskaan kuullut että joku esittää totena kuulopuheita sinulle tärkeästä ihmisestä jonka tunnet ja tiedät että henkilö puhuu potaskaa?

Miksi pahaa toisista selän takana puhutaan, ennen kaikkea, mikä on pahan puhujan motiivi, syy miksi hän sitä tekee?

Pahaa puhuessa paljastat olevasi epäluotettava ja myrkytät ympärillä olevan ilmapiirisi, puhuminen kertoo suoraan sinusta. Lisää syitä olla puhumatta pahaa löydät Ajattelun ammatilaisen blogista.

Voiko aihepiiriin löytää uuden näkökulman kaivamalla aihetta?

Pahan puhumiselta ei kukaan voi välttyä, sorrumme varmasti siihen kaikki. Jälkeenpäin ajateltuna olen puhunut muista pahaa korottaakseni omaa asemaani suhteessa henkilöön josta puhuin pahaa.

Havahduin pahan puhumiseen lukioiässä. Mietin nuorena ihmisiä jotka ovat puhuneet minusta pahaa, miten heihin pitäisi suhtautua. Kostaa takaisin? Olemalla oma itseni sain ympärillä olevat ”kaverini” puhumaan minusta pahaa. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä uskallus olla erilainen herätti kateutta, en tiedä.

Pidin lukiossa filosofiasta paljon. Muistan oppitunnilla pohtineeni hyvää, mitä se minulle tarkoittaa. Päädyin nopeasti muuttamaan käsitteen (hyvästä) hyvyydeksi, koska se käsitteenä on laajempi ja tuo peliin moraalin.

Sen jälkeen siirryin pahuuteen. Yritin pohtia, minulle kun on vieras aihe. En osannut ajatella pahuudesta mitään, en tiennyt mitä se on. Päätin ottaa selvää. Alla muutamia sanoja joita pahuus tuo minulle mieleen:

Yksinäisyys,

Tuska,

Helvetti,

Itsekeskeisyys,

Musta.

Tuskin kukaan toiselle oikeasti haluaa pahaa. Ihan tosissaan.

Seuraa kysymys:

Voiko pahaa puhuva ihminen olla vastuussa puhumisestaan, jos hän ei tiedä mitä pahuus on, eikä ymmärrä tekojensa seurauksia? Mielestäni ei. Pahan puhuminen kertoo ihmisen empatiakyvystä sekä epäluotettavuudesta, siitä on syytä pyrkiä pois ja katsoa kuvaa peilissä.

Hyvän puhuminen on mielestäni merkki jaloudesta. Dietrich Bonhoeffer, saksalainen pappi ja natsien vastarintaliikkeen perustaja, kirjoitti keskitysleiriltä kuukausi ennen kuolemaansa kihlatulleen ja perheelleen joulutervehdykseksi runon,

”Hyvyyden voimaan, uskolliseen suojaan. Olemme kaikki, hiljaa kätketyt…”

Annoin pahan puhujille anteeksi, vaikka he eivät sitä edes pyytäneet. He eivät tienneet mitä tekevät.

 

Lipuvaa vaahtoa veden päällä

En valaistunut, meinasin nukahtaa

Ens alkuun kiitos! Sain neljä hienoa kommenttia, enemmän ku mun edellisessä blogissa oon yhteenkään postaukseen ikinä saanu. Kommentit antaa ihan hulluna motivaatiota kirjottaaö. Häiritteekö sinuaki tuo ö-kirjain edellä. Annetaan olla, vaikka piristykseksi.

Kirjoitan siis aiheesta – meditaatio. Hohhoi, takarivin tuolilla keikkuvat pojat nukahti. Varokaa ettettä nyrjäytä niskoja.

Johdatus miksi tämmöseen sielunvihollisen hömppään oon tutustunu.

Mie olen lama-ajan lapsia, syntyny samana vuona ku ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin Radiolinjan verkossa. Alotin työntekemisen ku perustin oman yritykseni 16 vuotiaana. Pitkää päivää tein jo lukion toisesta luokasta: seittemän tuntia unta palloon, viideltä ylös läksyjen tekkoon, seittemältä pyörällä kouluun, ysiltä kouluun ja neljältä pois, kahesti viikossa uimaan koulun jälkeen ja pyörällä kotia. Kotona töitä ilta-kymmeneen asti ja tadaa! Näin loin ittelleni kierteen josta irtautumisessa oon joutunu tekemään vaikka minkälaisia muutoksia elämässäni.

Jo 21 vuotiaana sesonkiluonteisen työn (kesän hääkuvaukset ja koulukuvaus syksyisin) vuoksi paino jojoili 95-116 kilon välillä syksyisin, kirin kilot kiinni kesään mennessä. Söin mäkkärisafkaa, vedin energiajuoma-kahvi-coctaileja pysyäkseni hereillä ja nukuin huonosti. Työpäivät oli pitkiä. Tuota kesti seittemän vuotta. Selittämistä meikäläisen tilasta vois jatkaa pitkään. Havahuin yks päivä puristukseen rintakehässä, niinku keuhkot ois lyöty lyttyyn. Suorastaan ahisti, oli pakko lähteä ulos ja löin lenkkikengät jalkaan. Hengitin pitkiä hengityksiä juostessa (ihme että silloin jaksoin juosta) kunnes joku lukko rintakehässä aukes. Säikähin niin paljon että päätin varata kuntosalille kortin, vähintään kaks vuotta että tulee nyt varmasti käytyä. Heristin nyrkkiä ja katoin tuimana peiliin – kovempaa! Itsensäpettäjät piste fi. Tässäki taas sama ku edellisessä postauksessa, jonku pitäis tulla korvista vetämään pois töistä ja näyttää että kato. Pörröhän se sie olet. Hoidettaisko mielummin syytä eikä aina vaan seurausta. Ei aina buranaa pääkipuun, selvitettäskö mistä se kipu päässä johtuu?

Päästään tähän tiistai-aamuun 11. helmikuuta klo 4:25 ku kello soi. Heräsin ylös, join sheikkeripullollisen vettä, asetuin matolle ja meditoin kolme minuuttia! En valaistunut, meinasin nukahtaa. Olo meditoinnin jälkeen oli kyllä niin täräyttävä, että ihokarvat nousi pystyyn. Tämmöselle eteenpäin kohkaavalle työnarkomaanille omien ajatusten kanssa oleminen tuntu positiivisessa mielessä ikuisuudelta. Olo oli hyvä, niinku olis tullut ulukomailta kotia ja tajunnu kuinka kiva paikka koti on, no nyt ei aamulla tarvinnu kauas lähtiä. Olis hyvä joskus olla enämpi omien ajatusten kansa ja ajatella mitä mitä ajattelee. En tarkota mitään foliohattujuttuja, vaan havainnointia ja hoksaamista että ehkä mie olen saanu just sen mitä mie olen teoillani ansainnukki.

Mie oon ruukannu herätä ylös viimisen vuoden ajan aina kuudelta. Tykkään siitä että aamulla voi touhuta ja lukea hesaria tabletilta rauhassa. Nyt paino heittelee 92-94 kilon välillä ja olo on fressimpi. Annan kolme pointtia joilla oon saanu oman elämäni pysymään jiirissä. Ei mittään diettihommia vaan ihan käytännön juttuja. Kaikkiin näihin liittyy apsi.

  1. Seuraan painoa. Maailma on täynnä tutkimuksia jossa painon seuraamisella ja painon paikallaan pitämisellä on yhteys. Applen Terveys. Löytyy jokasen iPhonesta. Tän lisäksi seuraan samalla apsilla kuinka paljon nousen portaitten käytö seurauksena kerroksia. Heitin hissin käytön vuojen vaihteessa.
  2. Käytän herätyskellona Sleep Cycleä. Herätyskello herättää unen oikeassa vaiheessa, herätessä oot (zombien sijasta lähes aina) virkeä. Tärkeintä on unen laatu, ei määrä. Mun optimaalinen nukkumisaika on viis-kuus tuntia. Oon mitannu mun unta kohta kolme vuotta käyttäen tuota apsia herätyskellona. Käppyrää appsi piirtää sen mukaan miten kääntyilet nukkuessa ja tunnistaa sun unen tilan. Laitan puhelimen lentotilaan ettei aivot grillaannu yön aikana.
  3. Juon vettä 3 litraa päivässä. Aineenvaihunta toimii vilkkaammin ja olo on virkeämpi. Aikasemmin närästi ku join veden sijasta vaan kahvia. Nälkään join kahvia ja janoonki join kahvia. Kahvihan on alkoholin tavoin nesteenpoistaja ja laittaa juokseman vessassa. Nykyään juon kaffea noin 2-3 kuppia päivässä. Waterminder näyttää kotinäytöllä suoraan paljonko vettä tulisi vielä juoda päivän aikana että tavoite on täynnä.

Tuttavat käyttää minusta sanontaa, se mihin ei oo olemassa apsia, ei kannata tehä. Tähän meditointihommaanki, tähänki on apsi. Neljä viikkoa olis meditointia aamusin edessä ja pyrkimys herätä viideltä ylös. Katotaan mihin meditointiprojekti vie. Ensifiliikset on huikeat.

Ylläolevat jutut ei takaa onnellista elämää tahi painon putoamista. Ne on hyviä apuvälineitä ettei ote pääse omasta elämästä lipsumaan.

Mistä haluaisit lukea? Heitä kommenttia.

Rohkia temppu

Pariskunta jätti työn, omaisuuden vuonna 2013 lähti tien päälle valokuvaamaan läntistä osaa jenkkilästä. Uuden uran teemana on pitää valokuvaustyöpajoja ja lisätä tietoisuutta valosaasteen haitallisuudesta. Alla video mitä matkalta mukaan tarttui.

Tuossa vielä Petapixelin juttu taustaksi.