IMG_0097

Kebnekaise vaelluskertomus 7/2015

Olen tehnyt myös vaelluksesta videon ja varustelista ja varustevinkit – postauksen kyseiselle vaellukselle.

Esipuhe

Viime vuosina muutama kaveri on käynyt huiputtamassa Ruotsin lapissa olevan Kebnekaisen. Idean lähteä heinäkuussa vaeltamaan saimme alkukesästä tulistellessamme vuonna 2015. Saimme lopullisen kipinän vastaavasta reissusta Juoksevan basiliskin postauksesta.
Olen muutamia vaelluksia tehnyt ennen inttiä Ivalossa sekä myöhemmin Hetta-Pallas vaelluksen elokuussa 2013 vaimoni kanssa. Koko kevät meni suunnitellessa reissua kamojen hankkimisen ja tiedon metsästämisen puitteissa.
Tämä postaus sisältää vaelluskertomuksen Abiskosta Nikkaluoktaan ilman Kebnekaise -vuoren huiputusta. Olen blogannut erikseen vaellustavaroista ruusuja ja risuja, tehnyt fiilisvideon, ja koostanut vinkkejä kyseiselle reitille.
1. vaelluspäivä: Menomatka-Abisko-Ábeskojávri
Oltiin reissussa kaveripariskunnan Hannan ja Nikon kanssa jotka tulivat Ylivieskasta. Lähdettiin ajamaan Rovaniemeltä kohti Kirunaa varhain klo 9 maissa. Kirunaan ajoon kannattaa varata reilusti aikaa.
Kirunassa käytiin syömässä hampurilaisateriat ja infosta ostamassa kartat ennen junamatkaa Abiskoon. Infossa naisen kanssa juteltuani kun kyselin kalastuslupien perään, hän varoitti meitä menemästä suunniteltua Abisko-Nikkaluokta -vaellusreittiä. Järvet ovat jäässä, kalastuksen unohtaa ja reitillä on ainakin 40km pelkkää lunta ja kaikki on tuskaa. Hän suositteli tekemään päiväretkiä Kirunasta Nikkaluoktan suuntaan mihin emme olleet valmistautuneet yhtään. Infonaiselta sain Kebnekaisen tunturiaseman (fjällstation) puhelinnumeron jonne soitettuani kysyin, onko Abiskon suunnalta (eli pohjoisesta) tullut porukkaa Kebnekaiselle? Henkilö puhelimen toisessa päässä vastasi että kyllä, kymmeniä (retkeilijöitä) päivässä. ”Your surviving depends on your equipment and you head?”, kuului puhelimen toisesta päästä. “Where are you from? Finland? Ahh, you have sisu! Just go!” Päätös oli siinä.
Pikaisen keskustelun jälkeen hypättiin Abiskon junaan Kirunan juna-asemalta. Juna-asemalla voi säilyttää autoa 7 päivää maksutta, joten auto jäi siihen. Sen verran kiireelle lopulta junaan huppääminen meni että liput jäi ostamatta. Onneksi ne sai ostettua junasta ja olivat luokkaa 110kr/hlö.
Matkalla nautittin maisemista ja juotiin kahvit. Noin tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin Abiskon läntiselle asemalle (Kirunasta katsoen jälkimämiselle Abiskon asemalle) josta rinkkojen tsekkausten jälkeen lähdettiin liikenteeseen.
Vaelluksilla törmää melko hauskoihin retkikuntiin joista esimerkkinä kaksi naista kolmen koiransa kanssa. Koirat kantoivat repuissa selässään viikon ruoat.
Kuuden kilsan vaeltamisen jälkeen saimme ensimmäiset viitteet myöhässä olevasta talvesta. Purot tulvivat siten että ylityksissä sai olla tarkkana ettei kastunut. Välillä sai kuulla että “nyt tuli vesi sisään”. Toisinaan vaellusreitti poikkesi paljonkin sulamisvesien vuoksi alkuperäiseltä polulta.
Ensimmäisenä vaelluspäivänä otettiin tuttavuutta rinkkaan, telttaan ja muihin retkeilyvälineisiin. Rinkka painoi hartioilla ja heilui. Alkupätkän vaellus oli jälkeenpäin ajateltuna kevyttä kesäkävelyä kuivassa maastossa jos vertaa välimatkan vesienylityksiin ja pehmeällä lumipatjalla kävelyyn. Muissa blogeissa kerrotaan hyttysistä Abiskon päässä, itse en käyttänyt kertaakaan hyttymyrkkyä enkä hyttyslakkia. Syy hyttysten vähäisyyteen johtunee myöhäisestä kesästä.
Vähän ennen saavuttuamme törmäsimme ruotsalaiseen vaeltajaan joka pysähteli pitkin matkaa bongaamaan lintuja. Hän etsi jotain tiettyä tunturissa asustavaa pöllölajia ja oli istunut paikoillaan jo jonkin aikaa kunnes näytin sormella että tuolla. Siellä se oli. Jokin tuntematon öö pöllölaji. Sitä sitten äimisteltiin jonnin aikaa ja jatkettiin matkaa.
Saavuimme Alisjavrelle jossa yövyimme noin 300m päässä vastarannalla. Teltalle löytyi tasainen paikka järven juurelta. Yö meni varsin mukavasti, riekot huusivat korvan juuressa.
2. vaelluspäivä: Abiskojavri – Alisjavri
Tasaiseksi osoittautunut telttapaikka olikin mönkijä/-kelkkareitin pohja ja mönkijä huristelikin aamulla teltan juuresta ja säikäytti sen verran ettei tarvinnut enää aamulle nukkua. Yöllä oli satanut vettä ja mukaan otetut pyllynaluset pääsivät samontein käyttöön.
Aamutoimien jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Alisjavrea. Heti alkumatkasta saimme ensimmäiset viitteet tulevasta. Lumiläntit siellä täällä alkoivat tihenemään.
Matka taittui ripeään kunnes pääsimme tunturiin. Matka todella hidastuu melkoisesti kun kivutaan tunturia ylöpäin. Lisäksi sulamisvedet toivat oman haasteensa matkan tekoon kun perinteistä polkua ei ollut ja rinkan kanssa pomppiminen oli kiveltä toiselta hyppimisen ja märän jängän välimaastosta.
Välillä oli pakko pysähtyä katselemaan maisemia. Vesiputouksia, riekkoja, poroja, pöllöjä. Matalia koivuja ja syvää tunturin rauhaa. Mieli lepää maisemissa. Ensimmäisen päivän aikana pyörineet työ- ja arkiasiat ovat pyyhkiytyneet mielestä.
Päivällä pääsimme korkkaamaan jo sadetakit pikku kuuroon joka ei kauaa kestänyt. Tälläisissä kuuroissa hyvä kuoritakki on toimiva. Jos kova sade tulee, voi päälle kaivaa sadetakin. Ilma oli viilennyt aika paljon kesän alkukeleistä ja aina tauolle pysähtyessämme täytyi vetää nopeasti fleece päälle.
Alisjavren alkupäähän saapuessamme ihmettelin kevättä keskellä kesää. Pajunkissoja ja riekkoja talvipuvussaan näkyi tuon tuosta. Oli sentään heinäkuu?
Telttapaikka oli järven rannalla, nukkumaan mennessä kesäyön aurinko paistoi. Eilisestä viisastuneena laitoimme leirin pystyyn sadan metrin päähän reitistä.
3. vaelluspäivä: Alisjavri – Tjäkta
Aamulla heräsin kylmään makuupussissa ja teltassa ulosmennessäni päälimmäinen vetoketju ei meinannut aueta – yöllä oli ollut pakkasta. Käsittämätöntä, olihan sentään heinäkuu. Kävin hakemassa Savotan vesipussilla vedet järvestä joilla lämmitimme aamupuurovedet. Poltimme myös roskia jottei niitä tarvinnut alkaa mukana kantaa.
Alisjavrelta lähtiessämme oikea reitti kulki veden peitossa niin ettei ilman kumppareita tai korkeavartisia kenkiä ollut sille reitille asiaa. Vaihtoehtona oli pomppia tunturikoivujen päällä ja toivoa ettei askel painunut syvälle alla olevaan suohon. Valitsimme tunturikoivujen päällä pomppimisen.
Alisjavren tuvat näkyivät jo, ensin täytyi ylittää vuolas puro. Pääsimme Nikon kanssa puron yli hyvin korkeavartisillla vaelluskengillämme mutta Aino ja Hanna saivat ottaa kenkänsä pois ja tulla villasukilla. Villasukat ovat hyviä, ne pitävät liukkailla kivillä. Toki täytyy kestää hetken kylmää. Veimme ensin Nikon kanssa omat rinkkamme puron yli ja noudimme Hannan ja Ainon rinkat selissämme sen jälkeen. Samaan aikaan ruotsalainen porukka jonka kamppeet olivat viimisen päälle, tulivat puron yli matalavartisilla vaelluskengillä ja kastelivat vaelluskenkänsä. Sen jälkeen he vaihtoivat lenkkarit alle ja kastelivat lenkkarit tulevien märän kankaan ylityksessä ennen pääsyä Alisjavrelle. Heidän kunnianhimoinen matkantekonsa Sälkalle (n. 35km päähän) pysähtyi siihen ja näimme heidät seuraavan kerran puolentoista päivän päästä Sälkalla.
Pääsimme Alisjavren tuville ja pidimme roiman tauon. Luimme karttaa, teimme ruokaa ja nautimme auringonpaisteesta. Matkanteko oli osoittautunut huomattavasti hitaammaksi kuin suunnittelimme. Alisjavren tuvilla pääsimme reissun ensimmäistä kertaa painamaan pyllynposket pöntölle.
Vaeltaminen jatkui melko tasaisessa maastossa kunnes alkoi Tjäktan luminen nousu. Ensimmäisenä korkeammalle noustessa havaitsi lumen määrän lisääntymisen ja sen jälkeen kylmemmän tuulen. Tulimme illalla myöhään Tjäktalle jossa tuvan rouva ohjeisti meille toimintatavat. Pyysimme mahdollisuutta päästä sisään lämmittelemään koska kengät olivat kastuneet lumen, loskan sekä veden seassa. Tuvan rouva ei voinut päästää sisään koska Tjäktalla ei ollut kauppaa (jossa olisi voinut viettää aikaa), ainoastaan varaustupa ja tuvan rouvan oma tupa. Saimme häneltä yöksi lainaan neljä vilttiä joilla pidimme itsemme lämpimänä.
Tähän mennessä roolit olivat Ainon kanssa selvät. Minä pystytin teltan ja Aino järjesti teltan sisällä kamppeet kuntoon. Kun kamppeet olivat kunnossa, kumpikin vuorolla vaihtoi kuivaa päälle ja aloitettiin ruoan laitto.
Päätimme seuraavana aamuna lähteä eteenpäin hyvin varhain noin 4:30 aikoihin kun lumihanki vielä kantaisi, olihan yöllä pakkasta.
4: vaelluspäivä: Tjäktastugan-Kuoperjåkka
Aamulla herääminen teetti pieniä haasteita, olisihan tehnyt mieli jäädä makuupussiin lämpimään. Päivällä matkanteko kävisi huomattavasti hitaammaksi joten nousimme ylös ja lähdimme matkaan edeltä, Niko ja Hanna tulisivat perästä. Huomasimme heti hangen kovemmaksi ja kantavammaksi kuin illalla Tjäktalle tullessamme. Päivän mittaan hanki alkoi pehmetä ja matkanteko hidastui.
Pidimme tauon hätätuvalla, vaellusreitin korkeimmalla kohdalla,josta laakso laskeutuu kohti Sälkaa. Söimme hyvin ja vaihdoimme nousussa hiestä kosteaksi tulleet vaatteet kuiviin.
Reitti alas kulki vuorten välisessä laaksossa jossa sulamisvettä olisi paljon. Jalat säilyivät kuivina. Haastetta toki toi myös itselleni se kun välissä yhtäkkiä jalka petti alta ja munia myöten sain olla nostamassa itseäni hangesta kun vajosin uudestaan.
Törmäsimme israelilaiseen mieheen joka oli nahkaisilla nappaskengillä liikenteessä. Rinkka roikkui ja kaverin varusteet olivat pahasti puutteelliset ja kastuneet. Jälkeepäin ajateltuna vaellukselle ei ole mitään asiaa ilman kunnon vaellusvermeitä. Hyvät vermeet lisäävät mukavuutta kelistä riippumatta.
Kun lumipatjasta selvittiin märälle maalle, tuntui ”kova” maa jo heti turvallisemmalta.
Tässä vaiheessa Hanna ja Niko tunsivat vauhtinsa nopeammaksi ja päätimme että he voivat mennä omaa kyytiä. Hannan ja Nikon kengät olivat niin kastuneet että hyvä niin etteivät meidän vauhdissa vilustuisi. Kaksikko paineli niin kovaa vauhtia etteivät juuri taukoja muistaneet pitää ja kun saavuimme Sälkästugornalle, Nikolla ei meinannut ruoka pysyä sisällä ja kaveri oksenteli. Pikkuhiljaa tilanne normalisoitui kun vatsa saatiin taas toimimaan. Taukoja pitäessä tuvilla (stugorna) kannattaa olla tarkkana sopuleiden kanssa, oman rinkkani kummatkin sivutaskut sopulit söivät repaleiseksi makupaloja etsiessään.
Alkuperäinen tavoitteemme oli yöpyminen Sälkastugornalla jossa jo olimme. Nautimme kaupan vieressä olevalla kahvilalla pitkän tauon ja oli iltapäivä. Kaikilla oli tankki täynnä energiaa ja päätimme jatkaa kun menohaluja kaikilla oli, eteenpäin. Päivä oli huomattavasti pidempi kun lähti liikenteeseen 4-5h normaalia aikaisemmin.
Reitti muuttui kokoajan kuivammaksi kun vaelsimme kohti kesää.
Nautimme ympärillä olevien tunturien läsnäolosta ja vierellä menevän puron solinasta. Välillä horisontissa vilahtivat poroa ja pitkospuiden välistä juoksivat sopulit. Näyttäytyipä aurinkokin välissä.
Saavuimme muutaman tunnin vaelluksen jälkeen Kuoperjåkkalle jossa on pieni lämmitettävä tupa. Kuivatimme tehdyn ruoan jälkeen retkikeittimillä kosteutta pois kengällä viemällä kengän sisälle lämpimää ilmaa ja kääntämällä kenkä, jotta kosteus pääsee kengän sisältä pois. Noin tunnin tätä toistamalla temppu tosiaan toimii. Tässä täytyy muistaa ettei polta kengän nahkaa tai pilaa muuten kenkää.
Illalla menin viimeisenä teltoille kun aurinko pilkahti vuorten välistä ja toi ympärilleni kauniin sateenkaaren. Oli mahtava nukahtaa sateenropinaan kun pystyi luottamaan että kuivan ja kostean erotti alle millin paksuinen telttakangas.
5. vaelluspäivä: Kuoperjåkka-Kebnekaise fjällstation
Emme pitäneet mitään kiirettä heräämisen kanssa. Söimme hyvin ja lähdimme liikenteeseen kohti Kebnekaisea. Ensimmäisenä etappina olisi Singisturgorna jossa pitäisimme ruokatauon. Muutamasata metriä vaellettuamme Hanna sanoi että vaelluskengät puristavat niin kovasti ettei hän pysty niillä kävelemään, jalka oli turvonnut huonon vaelluskengän sisällä. Hanna vaihtoi vaelluskengät crocseihin ja totesikin, “Ahh, ei kipua!”. Crocsit ei vauhtia hidastaneet. Päinvastoin.
Maisemat Singillä ovat kauniit, on puutonta alavaa maisemaa ja ympärillä jylhät tunturit. Tupien näkeminen horisontissa luo turvaa.
Singillä törmäsimme tympeään tuvan herraan joka oli ajamassa meitä  pois koska emme olleet maksaneet mitään emmekä myöskään aikeissa maksaa. Tässä totesimme suomaisen autiotupakulttuurin ja ruotsalaisen turisti-kulttuurin erot. Onko kaikki pakko tuotteistaa ja kaupallistaa?
Pian Singin jälkeen alkoi nousu kohti Kebnekaisea ja kova vesisade. Kastelimme kamppeemme vaatteita ja kenkiä myöten, kun emme taukoja kovaan sateen vuoksi halunneet pitää. Pinna alkoi kiristyä myös allekirjoittaneella. Hannalla ja Nikolla oli hyvä Savotan sadeviitta.
Sateen loputtua riisuin vaatteeni ja vaihdoin ainoat kuivat vaatteet rinkasta päälleni ja fiilis palautui. Jotain nopeaa välipalaa naamaan ja edessä loppurutistus kohti Kebnekaisea. Samalla teimme päätöksen ettemme lähde Kebnekaisen huiputukseen.  Normaalikesänä huiputus olisi mukava haaste mutta nyt tyhmän rohkea temppu.
Huipun päältä saapuneet kertoivat että siellä käynti ei ollut vaivan arvoinen. Alla satanut vesi tuli reitin välillä alijäähtyneenä vetenä ja ylhäällä huipulla satoi lunta ja oli myräkkä.
Saavuimme Kebnekaiselle fiilis olisi kun olisi tullut maaliin. Selvittiin!
Teimme pikaisen tutustumisen Fjällstationin tarjontaan ja olimme ymmällämme. Lämpö tuli poskille sisäilmasta, sisällä ihmiset nauttivat nappaskengissä virvokkeita ja pelaavat lautapelejä. Joku lukeek irjaa. Hulppeat majoitustilat, ravintola, keittiö, laaja varuste ja ruokakauppa, internet, posti, hyvät vessat, sähköt ja iltaisin disko. Theerve!
Takaisin arkeen. Hanna ja Niko ostivat kuivaushuoneeseen rannekkeen ja saimme meidän kengät kuivumaan myös. Rannekkeita on monentasoisia. Ranneke jolla pääset käyttämään kuivaushuonetta ja keittiötilaa, maksaa n. 30e/hlö.
Nukuimme pitkät yöunet jotta huomenna olisi virtaa vaeltaa. Nukahtamista vaikeutti hieman yllä liitelevä kotka joka piti kovaa kirkunaa koko yön.
6. vaelluspäivä: Kebnekaise fjällstation-Nikkaluokta
Aamulla teimme ruoan teltan vieressä ja pakkasimme rinkan ja menimme viettämään aikaa ravintolaan josta ostimme karkkipussin ja kahvia. Tuntui ristiriitaiselta olla kaikissa mukavuuksissa (lämpö, sohvat, katto pään päällä ja vessat) kun oli tottunut toimittamaan ulkona kaikki tarpeensa.
Jatkoimme matkaa vesisateessa eikä eilisen kiukkuilusta ollut jäljellä enää mitään. Ainoastaan Hanna hiukan valitteli märkiä sukkiaan jotka kastuivat crocsien sisällä.
Kamerasta loppui viimeinenkin akku 6. päivänä, GoPro:sta akut jäivät kotiin eikä reissuun lähtenyt kuin yksi akku jonka vuoksi videoita siitä ei saatu ulos. Tästä oppineena tulevaan.
Päivä vierähti nopeasti kunnes saavuimme Nikkaluoktaan kovassa vesisateessa. Pidimme vesisadetta bussipysäkillä, kun vesisade ei ottanut loppuakseen. Teltta pystyyn vielä kerran. Huomenna kylpyyn ja oikeaan sänkyy nukkumaan!
7. vaelluspäivä: Nikkaluokta-Kiruna (Camp Ripan kylpylä)
Aamulla heräsimme hälinään. Info oli auennut ja toistakymmentä vaeltajaa oli valmiina oppaansa kanssa menemään reissun Nikkaluoktasta Kebnekaisen Fjällstationille ja siitä huiputus ja takaisin. Vuoren päällä selfie ja takaisin kotiin.
Tunsimme itsemme reissun aikana sisuuntuneiksi kun olimme käyneet reissun aikana läpi kovia.
Joimme ja söimme munkkikahvit ja suklaata bussia odotellessa. Bussi saapui. Matka kohti Kiirunaa meni joutuisaan. Bussin päätepysäkki oli juna-asema jossa automme odotti samassa kunnossa kun sen sinne jätimme. Jatkoimme siitä matkaa kaupan kautta Camp Ripaniin (hotellikylpylä). Kävimme kylpylässä saunomassa ja kylpemässä pidemmän kaavan kautta jonka jälkeen syömässä ravintolassa viimisen päälle.
Ravintolasta menimme hotellihuoneeseen ja avasimme puhelimet. Satoja ja taas satoja viestejä WhatsApp:issa ja muissa appseissa. Pikaisen selaamisen jälkeen
hoksasi ettei sitä mistään ollutkaan jäänyt paitsi.

Uni pehmeällä sängyllä peiton alla maistui. Emme saaneet lopulta nukkua kovin pitkään koska edessä oli meillä viiden tunnin ja Hannalla ja Nikolla kymmenen tunnin kotimatka.

8. vaelluspäivä: Kiruna-Rovaniemi

Kotimatka meni joutuisasti reissua muistellessa ja kuvia kamerasta katsellessa. Päiviteltiin sitä kuinka hyvä ihmisen on olla luonnossa. Kotiin (Rovaniemelle) päästyämme rinkat makuupusseineen laitettiin kuivumaan ja roskat roskiin.

Kungsleden, tuonne täytyy päästä uudestaan!

IMG_0148

Varustevinkit Kebnekaise -vaellukselle

Olen tehnyt myös vaelluksesta videon ja varustelista -postauksen kyseiselle vaellukselle.

Reissuun lähteminen:

  • Kirunan juna-asemalla voi säilyttää autoa maksutta 7 päivää
  • Älä usko turisti-infon henkilökuntaa, kuulevat tornihuhuja ties keltä ja jakelevat tietona eteenpäin. Soita suoraan Kebnekaisen fjällstationiin ja kysy tunturin tilannetta onko porukkaa tullut ja mikä tilanne on.
  • Nosta reilusti käteistä, tunturissa ainoa maksutapa on käteinen.
  • Älä osta liikaa ruokaa, 2 päivän muonat per henkilö riittää. Alisjavren, Sälkan, Singin ja Kebnekaisen tuvista voit ostaa ruokaa. Valikoima on todella laaja. Itse kannoin rinkassani kahden ihmisen kahdeksan päivän muonat enkä tee sitä toisten.

Vaelluksella:

  • Korkeavartiset vaelluskengät. Ei missään nimessä matalavartisia kenkiä. Tarkista myös kenkien vedenpitävyys. Koekävele (min. 60km) ja käsittele kengät kunnolla ennen reissua. Yhdellä porukasta vaelluskengät vaihtuivat crocseihin kun jalat turposivat ja kengät olivat lähtöjään liian tiukat.
  • Vettäpitävät kuorihousut. Allekirjoittanut kasteli kaikki housut vesisateiden vuoksi.
  • Kylmä makuupussissa? Kannattaa ottaa kolmekymmentä haarahyppyä ennen mukuupussiin menoa ilman kylmetessä Näin menet lämpimänä makuupussiin ja lämpöä riittää yön yli.
  • Termospullo, ihan ehdoton. Ei tarvi aina keitintä kaivaa tauoilla keitintä esiin jos haluat juoda lämmintä.
  • Säärystimet vaelluskengille. Ei tarvi villasukkasilleen ylitellä puroja. Isommissa puronylityksissä täytyy kulkusilleen riisua.
  • Juomareppu. Kiinnitä rinkan yläosaan. Juomarepun vesi riittää päivän vaellukselle hyvin eikä tarvitse kantaa liikaa vettä painolastina.

Tauoilla ja telttaillessa

  • Hyvä uudehko teltta, ei mitään mummon vanhaa telttaa vuodelta keppi. Reissun viihtyvyyteen vaikuttaa yllättävän paljon heräätkö tulevaan vaelluspäivään läpikastuneesta teltasta. Kaveripariskunnalla tuli vesi läpi teltan pohjasta ja kasassa pitävät putket katkesivat. Voin lämpimästi suositella Fjällraven Akka 2 -telttaa. Vertailin telttoja kuollakseni ja päädyin tuohon. Teltta on kevyt ja sopiva kahdelle. Jos nukkujia on useampi löytyy Akka 3 ja isommat mallit.
  • Tuvissa et voi olla yötä jos et ole niistä maksanut. Pääosin tuvat ovat varattu, mikäli haluat olla niissä yötä. Voit varata netistä tupia STF:n nettisivuilta.
  • Korvatulpat mukaan: riekot, haukat ja kosket pitävät yllättävän kovaa meteliä.
  • Vesipussi 10-20ltr tilavuudella. Yleensä telttapaikat sijoitetaan vesistöjen läheisyyteen. Vesipussi upotetaan veteen ja nostetaan ylös ja tadaa! 10 litraa vettä käytettäväksi. Pussin voi ripustaa puuhun roikkumaan leiripaikan viereen josta kaikki voivat käydä hakemassa vettä.

 

IMG_0010

Kebnekaisen vaelluksen varustelista ja kommentit:

Olen tehnyt myös vaelluksesta videon ja vaelluskertomuksen ja varustevinkit – postauksen kyseiselle vaellukselle.
Mieti mitä voit jättää pois, kaiken kannat 135km mukanasi.
Vaatteet:
  • Kuoritakki 1kpl – Oli 8v vanha. Käsittelin ennen reissua ja päästi veden silti läpi. Meni roskiin. Reissuun ostettu uusi Helly Hansenin halppis kuoritakki päästi veden läpi myös ja hajosi reissusa.
  • Kuorihousut 1kpl – En kerinnyt ostaa mukaan, aivan ehdoton vesisateella.
  • Vaellushousut 1kpl – Nämä Fjällravenin hyvät!
  • Tekniset lenkkihousut pitkät 1kpl – Näillä pääosin vaelsin
  • Shortsit 1kpl – Ei käytetty, liian kylmä.
  • Aluskerrasto, tekokuituinen 1kpl – Tämä oli koko reissun alla
  • Alushousut/bokserit, tekniset 2kpl – Kaksilla mentiin reissu, puolivälissä vaihto
  • Fleecepaita 1kpl – Hyvä lämmike tauoilla
  • Tekninen t-paita 2kpl – Yksi riittää
  • Vaelluskengät – Oli uudet (Meindl Dovre Extreme GTX Wide) ja ainoat koko porukalla jotka pitivät vettä
  • Sandaalit – Hyvät tauoilla
  • Vaellussukat paksut 2kpl – Oli oikea määrä
  • Varasukat/tennissukat (yöksi) 1kpl – Tämä hyvä
  • Sukat ohuet 2kpl – Turhat
  • Lippis/hattu – Ei käytetty
  • Pipo – Pääosin päässä
  • Sormikkaat – Kokoajan kädessä, ottaisin lisäksi myös jotkin vettähylkivät hanskat
  • Putkihuivi – Kokoajan kaulassa
  • Sadeviitta kertakäyttöinen 2kpl ja kuminen 1kpl – Unohda kertakäyttöiset sadeviitat ja kumiset. Osta Savotan sadeviitta, suojaa sinut ja rinkkasi. Todettiin erittäin toimivaksi reissussa.
Ruokailu:
  • Retkikeitin – Jep
  • Kattila 1kpl – Jep
  • Paistinpannu teflon 1kpl – Jep
  • Polttoainetta/kaasua keittimeen 2 ploa isoa – Yksi iso pullo riittää. Meillä meni 3/4 pulloa koko reissulla. Pulloja voit ostaa lisää tuvilta.
  • Tulitikkuja filmipurkissa – Tämä hyvä. Sytkäri kätevämpi.
  • Katkaistu tiskiharja – Tämä
  • Muki 1kpl – Ei käytetty
  • Kuksa 1kpl – Tämä takaa tauoilla vaellusfiiliksen, aivan ehdoton.
  • Juoma-/ Kenttäpullo (1ltr) 2kpl – Yhdessä pullossa vesi ruoan tekoa varten ja toinen juomista varten.
  • Lusikka/haarukka 1kpl – Tämä hyvä, osta muovinen jossa kummatkin samassa.
  • Ruoka pakattuna päiväpusseihin – Selkeyttää muonitusta
  • Pakkauspussi kaikelle ruoalle – Tämä hyvä!
Yöpyminen:
  • Teltta – satsaa tähän. Meillä oli Fjällraven Akka 2 ja toimi toella hyvin
  • Makuualusta, ei puhallettava – Tämä hyvä
  • Otsalamppu – jäi käyttämättä, kesällä niin valoisaa
  • Puhallettava retkityyny – takasi hyvät unet, näitä löytyy varustelekasta
  • Retkipyyhe – tämä oli hyvä
Liikkuminen:
  • Kartta ja kompassi – Jäi käyttämättä kun GPS:ä pelasi
  • GPS – tällä mentiin täysin. Ruotsin maastokartat löytyy ainakin Garminin GPS:hin ilmaiseksi.
  • Rinkka – 60-75ltr on sopivan kokoinen. 50ltr rinkka todettiin hitusen liian pieneksi.
  • Rinkan suojus, vedenpitävä – tämä ehdoton
  • Kanoottisäkki (johon mahtuu kaikki tavarat) – takaa että kamppeesi pysyvät kuivina
  • Kävelysauvat – usko vaan, tarvit näitä.
Ensiapu ja hygienia:
  • Ensiapulaukku – onneksi ei tarvinnut käyttää
  • Henkilökohtaiset lääkkeet (päänsärky, punkkipihdit, rakkolaastari, rakonestopuikko) – rakkolaastarit ja päänsärkylääkkeet tulivat tarpeeseen.
  • Hammasharja ja -tahna – tämä hyvä
  • Aurinkorasvaa – hehheh! Jos ensi kerralla tosissaan paistaisi :D
  • Vessapaperia vesitiiviissä pussissa – tämä hyvä
  • Deodorantti – juupajoo, aivan turha.
  • Shampoo – tämä hyvä. Jos tullee ruikulit housuun niin voi pestä housut samala.
Muuta:
  • Hakoja kiinnitettäväksi rinkkaan – osta laadukkaita hakoja vaikka motonetistä, omani hajosivat vaelluksella. Kiinnität näillä rinkkaan ja telttaan kaiken.
  • USB-akku jolla ladata puhelinta – tämä hyvä
  • Varaparistoja (GPS:lle) – ei tarvinnut käyttää
  • Hyttyskarkote – alkureissusta käytössä, korkeammalle noustessa tuuli ja lumi piti huolen ettei hyttysiä näkynyt.
  • Sääskihattu – alkureissusta Abiskossa vaeltaessa jees, muuten turha. Normaaleina kesinä varmasti tarpeellinen.
  • Matkavakuutuskortti – jos onnettomuus sattuu ja joudut helikopterikyytiin, helpottaa maksupolitiikkaa paljon. Huolehdi vakuutukset kuntoon.
  • Monitoimityökalu – Leatherman Wave, oikein toimiva. Tällä lyhennät mm. varpaankynnet.
  • Puukko – jäi käyttämättä letukan vuoksi.
  • Kamera – varaa tarpeeksi paristoja/akkuja, 3 ei riittänyt.
  • Sytkäri – tämä jäi kotiin :D
  • Rautalankaa – korjaamiseen, ei tarvittu onneksi
  • Neula ja paksua ompelulankaa – ei tarvittu
  • Vedenpitävää vahvaa teippiä – ei tarvittu. Tarpeellinen jos esim. teltta/rinkka hajoaa.
  • Kännykkä minigrippussissa – ei tarvittu, älä koske kännykkään reissulla! Nauti luonnosta!
  • Virveli ja vieheitä – järvet olivat jäässä, ensi kerralla saadaan rautua!
  • Aurinkolasit – jäivät autoon! :D Aurinko ja lumihanki on silmille huono yhdistelmä.
  • Paperia ja kynä – jos runosuoni sykkii – ei sykkinyt.
  • Narua – vaatteiden kuivattamiseen tämä on jees
  • Takapuolialusta – älä kastele pyllyäsi tauoilla, tämä jees!
Pyhäjärvi, järvi tunturin päällä

Kohta se tulee…

… yötön yö! Yllä yötön yö Pyhäjärveltä joka on järvi on tunturin päällä Hetta-Pallas -vaellusreitin varrella. Panoraama koostettu kuudesta valokuvasta.

Olin niin fiiliksissä Hesarin uutisesta, jossa kerrottiin yöttömän yön tulosta Nuorgamiin, että päätin blogata. Lapin yöttömästä yöstä menee aina unirytmi aina sekasin, aurinko ei laske horisontin alle ollenkaan. Kaamoksen aikaan se ei kyllä nouse sieltä ylöskään. Aurinkoisista illoista mulla tulee mieleen muurikkapannulla paistetut lätyt, hyvä seura, sääsket ja kotona savulta haisevat vaatteet.

Edelliset kesät oon asunu Jyväskylässä jossa on ollu selkeä yö, siellä kesän tulo ei paljon unirytmiä heilauta. Nuorempana Rovaniemellä asuessani oli hyvin tavanomasta tulla kotiin myöhään aamuyöstä koska auringonpaiste vie ajan tajun. Tänä vuonna Rovaniemelle yötön yö tulee 6. kesäkuuta, pohojosemmas tottakai ennen sitä.

Tää kesä menee ainaki puolittain Lapissa ja oon ajatellu pitää kameraa messisä mahollisimman paljon.

Oon miettiny että mistä aiheista kalliit lukijat haluasitta lukia blogissa? Kommenttikentässä, twitterissä, instagramissa ja facebookin faniryhmässä sana on vapaa.

PS. Laitoin mun instagramin julkiseksi joten ei muutako seuraamaan! Löytyy tunnuksella olhuanez.

PSS. Alla twiitti jonka takana kuva kodin soutuveneestä joka oli lähteny Rautiosaaressa irti rannasta.

GoPron kans snorklaamassa Mauritiuksella

Maailmanympärimatkalle?

Miks elämässä häätyy tehhä just niitä asioita mistä tykkää? No sen takia just, että ei tarvis katua niitä asioita jälkeenpäin ku ei tullu tehtyä. Luin just vuojen vaihteessa Mauritiuksen-lomalla Rework -kirjasta (kiitos Ilari kirjasta!) ihmisistä, joilla on tapana sanoa, että olisin voinu tehdä tätä ja tuota mutta en viittiny. Olisin perustanu eBay:n muttaku tuo varasti minun idean. Itsensäpettäjät piste fi. Et muuten olis tehny.

Mitä haluaisit elämässä tehhä nyt, ettei tarvi jälkeenpäin katua ku sitä ei tullu tehtyä?

Mie mietin heti että tuo ja tämä yritysidea. Sitte hunteerasin että ku ne kerkiää vaihtua kuitenki ainaki viien vuojen välein ku maailma muuttuu. Olisko se jotaki muuta. Mitä?

Käytiin Mauritiuksella kahen viikon lomalla joululoman jälkeen ja reissu oli kyllä mukava. Mie en ole ennen Mauritiuksen reissua ikinä päässy lomafiilikseen enkä tienny mitä se (lomafiilis) on. Nyt tiän. Vähän ku olis kävelemässä lauantaipäivänä keväällä kamera kaulassa jonku vaaran päällä, siltä se tuntu. Reissukärpänen iski.

Yks päivä ku mietittiin vaimon kans sitä mihin lähettäs seuraavaksi reissuun. Ideoita alko pulputa. Mie haluaisin jenkkilään ja vaimo Aasiaan. Sitte ku kohteita alko olla kymmenkunta, katottiin toisia silmiin että miten olis maailmanympärysmatka. Kyllä!

Alettiin kiireen vilkkaa googlettaa maailmanympärysmatkasta kertovia blogeja ja törmättiin moneenki blogiin, joissa oli käyty hyvin siihen liittyvää alkuvalmistelua, varusteita, budjettia, matkakohteita ja suunnitelmaa läpi.

Aika paljon reissukohteet tuntuu olevan kaikissa blogeissa samanlaisia (Thaimaa, Vietnam, Australia, USA, Uusi-Seelanti, Fidzi…) pikkusen eri modauksilla. Hienoa että jengi on jaksanu kirjottaa reissublogeja, koska olisin aivan hukassa että mistä maasta aloittaa. Täytynee alkaa kattoa Madventuresit läpi, eri BBC:n luontodokumentit koska vaeltaminen ja retkeily esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistossa kiinnostaa ja lukea muita reissublogeja joista saa mainioita ideoita. Ideoiden kasaamisessa verraton appsi on Evernote.

Ensimmäinen asia johon mie kiinnitin huomiota ensihehkutuksen jälkeen oli budjetti. Budjetteja on monenlaisia ja ne vaihtelee matkakohteiden hintatason ja asumisen hinnan ja touhuamisen mukaan. Ollaan tekemässä kahestaan 3-4 vuoden sisään kuuden kuukauden maailmanympärysreissu johon tarvitaan rahaa noin 15000-20000€.

Laskin että reissukassa saadaan kutakuinki kasaan säästämällä kumpiki 200€/kk neljän vuoden ajan. Jos oikein intoutuu voi summan tuplata ja reissussa ollaan pianki. Motivaatiota ei oo syödä olemassaolevia säästöjä kuiviin vaan jatkaa elämää samaan malliin myös reissun jälkeen eikä elää vesi-näkkäri-kuurilla.

Lumikenkäilemässä

Lumikenkäilemässä

Päästiin viimein lumikenkäilemään. Hauska harrastus, vähän ku hiihtoa mettäsusksila iliman suksia ja luistoa. Tuntuu huvittavalta kävellä lumen päälä ja just ku oot päässy fiilinkiin, että nyt kantaa niin humpsahat kulukusia myöten hankeen. Mie ostin TSL:n paremmat ja jokku Erätukun huonommat lumikengät. Täsä nähtiin taas että olis pitäny satsata laatuun. Tuntuma TSL:n siteissä on aivan hirmu hyvä eikä kenkä pyöri jalassa miten sattuu mitä halavempi kenkä tekkee.

Mulla on ajatus mennä loppukeväästä lumikengillä kairaan kävelemään ja kuvaamaan. Ens alakuun oon ajatellu käyä Venevaarassa. Nyt kengät kanto yllättävän hyvin ku hangen päällä oli jäätyny kerros plussakeliltä.

Ihmeteltiin vaimon kans tähtiä ja niitten määrää. Kaupungin asunnosta ei nähä tähtiä, ainakaan niin paljoa. Kai täälä kaupungisaki on valosaastetta jonku verran ku tuo tähtitaivas hätkähyttää aina. Kuun ohuen sirpin vasemmalla yläpuolella oli joku tähti tai planeetta jota mie en saanu selville. Tietäskö kukkaan lukijoista? Näkkyy kuvassa.

Pahan puhuminen

Keskustelimme ystäväni kanssa pahan puhumisesta ja siitä, kuinka se kertoo pahan puhujasta itsestään. Oletko koskaan kuullut että joku esittää totena kuulopuheita sinulle tärkeästä ihmisestä jonka tunnet ja tiedät että henkilö puhuu potaskaa?

Miksi pahaa toisista selän takana puhutaan, ennen kaikkea, mikä on pahan puhujan motiivi, syy miksi hän sitä tekee?

Pahaa puhuessa paljastat olevasi epäluotettava ja myrkytät ympärillä olevan ilmapiirisi, puhuminen kertoo suoraan sinusta. Lisää syitä olla puhumatta pahaa löydät Ajattelun ammatilaisen blogista.

Voiko aihepiiriin löytää uuden näkökulman kaivamalla aihetta?

Pahan puhumiselta ei kukaan voi välttyä, sorrumme varmasti siihen kaikki. Jälkeenpäin ajateltuna olen puhunut muista pahaa korottaakseni omaa asemaani suhteessa henkilöön josta puhuin pahaa.

Havahduin pahan puhumiseen lukioiässä. Mietin nuorena ihmisiä jotka ovat puhuneet minusta pahaa, miten heihin pitäisi suhtautua. Kostaa takaisin? Olemalla oma itseni sain ympärillä olevat ”kaverini” puhumaan minusta pahaa. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä uskallus olla erilainen herätti kateutta, en tiedä.

Pidin lukiossa filosofiasta paljon. Muistan oppitunnilla pohtineeni hyvää, mitä se minulle tarkoittaa. Päädyin nopeasti muuttamaan käsitteen (hyvästä) hyvyydeksi, koska se käsitteenä on laajempi ja tuo peliin moraalin.

Sen jälkeen siirryin pahuuteen. Yritin pohtia, minulle kun on vieras aihe. En osannut ajatella pahuudesta mitään, en tiennyt mitä se on. Päätin ottaa selvää. Alla muutamia sanoja joita pahuus tuo minulle mieleen:

Yksinäisyys,

Tuska,

Helvetti,

Itsekeskeisyys,

Musta.

Tuskin kukaan toiselle oikeasti haluaa pahaa. Ihan tosissaan.

Seuraa kysymys:

Voiko pahaa puhuva ihminen olla vastuussa puhumisestaan, jos hän ei tiedä mitä pahuus on, eikä ymmärrä tekojensa seurauksia? Mielestäni ei. Pahan puhuminen kertoo ihmisen empatiakyvystä sekä epäluotettavuudesta, siitä on syytä pyrkiä pois ja katsoa kuvaa peilissä.

Hyvän puhuminen on mielestäni merkki jaloudesta. Dietrich Bonhoeffer, saksalainen pappi ja natsien vastarintaliikkeen perustaja, kirjoitti keskitysleiriltä kuukausi ennen kuolemaansa kihlatulleen ja perheelleen joulutervehdykseksi runon,

”Hyvyyden voimaan, uskolliseen suojaan. Olemme kaikki, hiljaa kätketyt…”

Annoin pahan puhujille anteeksi, vaikka he eivät sitä edes pyytäneet. He eivät tienneet mitä tekevät.